Surroundings

Brysselin keskustasta viitisenkymmentä kilometriä länteen on pieni kaupunginomainen pläntti maata, jossa ei tapahdu juuri mitään suurenmoista. Grimrenin keskustassa on joka joulu näyttävät markkinat ja kesäisin torit ovat täynnä kukkia, mutta siinäpä se. Kaupunkina se ei jää kenenkään mieleen - ja ehkä sen ei ole tarkoituskaan. Tallin väestä suurin osa asuu sattumalta ja pikkukaupungin syistä lähes toistensa naapureina, Grimrenin väkiluku ei olekaan vuosikymmeniin ylittänyt 20 000 rajapyykkiä. Vuonna 1967 kaupunkiin muuttaminen nähtiin paheena ympäröivillä alueilla, eikä Grimrenin maine ole siitä parantunutkaan. "Siellä tapahtuu aina jotain outoa!" kuultiin naapurikaupungin pormestarin lausuvan puheessaan. Grimren on jollain tasolla myös unohdettu suurkaupungeissa ja kauempana keskustasta.

Grimrenin masentavan harmaasta keskustasta viiden minuutin ajomatkan päästä lähtee syrjäinen ja mitäänsanomaton hiekkatie, joka vie pellonreunalta tiheään metsikköön. Tiellä on heti ensimmäisenä raju nopeusrajoituksen lasku, varoituskyltti ratsukoista ja vähän matkaa eteenpäin tasaisin välimatkoin vain varoituskylttejä ilman sen suurempia merkityksiä. Huutomerkkiä toisensa perään. Heikosti valaistua metsätietä ei kuitenkaan tarvitse kulkea pitkään, kunnes tie yhtäkkiä levenee ja pellot palaavat näkyviin. Ensimmäisenä vastaantuleva Mertensien punatiilinen tallirakennus jää helposti mieleen, sillä se on pihalla pyörivien shetlanninponien idyllinen kotipiha. Tilan omistajat näyttäytyvät harvoin, mutta saattavat tulla vastaan metsäreiteillä poniensa kanssa. Mukava pariskunta, ehkä jokseenkin omituinen, mutta mukava. He tuovat mukanaan vahvan turvallisuudentuneen.

Seuraava etappi onkin Black Harvest Stables. Se pistää silmään isoine pihamaineen ja tuliterine rakennuksineen, mutta tottakai hyvällä tavalla. Pihassa tuntuu aina olevan joku, öisinkin kaikessa pimeydessä siellä näyttää käyvän jotakin liikettä. Ei niinkään ihmisiä, muttei mitään erityisen uhkaavaakaan. Lähinnä varjot tuntuvat eläimellisiltä, mutta hevosetkaan eivät tunnu reagoivan niihin. Mertensien turva tuntuu yltävän tähänkin pihaan. Black Harvestin pihasta lähtee polkuja tallin taakse naapurin pihaan ja hevosten kesälaitumille.

Seuraavan naapurin pihaan Saint-Yvesien rahoilla rakennettu maneesi toimii rajana tallien välissä. Maneesi on myös Desmarautien kotitallin käytössä, vaikka hekin välttelevät kohtaamisia naapureidensa kanssa. Tallin omistaja Josephine ei tunnu puhuvan mitään, hänen miehensä Victor on myös vähäsanainen, muttei epämiellyttävä. Pariskunta hevosineen tuntuvat liikkuvan täysin äänettä, ja he saattavat maastoreiteillä yllättää niin ratsun kuin ratsastajankin. Victor malttaa yleensä pyytää anteeksi. Cosmo kuvailee miehen äänen olevan lähes läpitunkeva, vaikka hän yleensä kuiskii. "Ihan kun hän puhuisi päässäni, you know?"

Activity

Vaikkei hevoslauma olekaan erityisen suuri, on apukäsille aina tarvetta - varsinkin, kun muun tallin mielestä Cosmo voisi viettää aikaansa välillä muuallakin.

Vuokraajatoiminta on vielä alkumetreillään, eikä vuokraajilta paljoa vaaditakaan. Toiminta on simppeliä ja suhteellisen mutkatonta - jokainen vuokraaja sitoutuu hoitamaan tehtäviään 1-2 kertaa viikossa, oli se sitten auttaen tallitöissä tai nimikkohevosen liikutuksella. Tehtävät voidaan kuitata tarinoiden tai piirtäen vähintään kerran kuussa.

Lähes jokaiselle hevoselle otetaan yksi oma vuokraaja, joka huolehtii omilla käynneillään hevosen hyvinvoinnista ja varusteiden kunnosta. Vuokraaja saa halutessaan kisata ja valmentautua vuokrahevosellaan. Vuokrahevosen liikuntasuunnitelman mukaisen reippailun lisäksi vuokraajan tulee osallistua Cosmon vahtivan silmän alle valmennukseen kerran muutamassa kuukaudessa - halutessaan useamminkin. Osa hevosista ei ole täysin ratsukoulutettu tai ikänsä puolesta toimi ratsuna suurimman osan viikosta, joten tekemistä löytyy laidasta laitaan!

Jos ajatus Cosmon kisahevosten tai pihakoristeiden vuokraamisesta kiinnostaa, lue ihmeessä vielä vähän lisää täältä!

Staff

Black Harvest pyörii vielä pienehkön porukan avulla.

Cosmo Saint-Yves, 32, on muuttanut Montréalista Belgiaan lähestulkoon heti täytettyään 18. Hän kävi ratsastuksenohjaajan koulutuksen yksityisellä hevosopistolla vielä ilman omaa hevostaan, mutta valmistuttuaan hän päätti hypätä syvään päähän ja osti ensimmäisen barokkirotunsa. Hän hurahti niihin täysin ja osti vielä 30-vuotislahjakseen toisen erikoisemman rodun, jonka johdosta hän joutui jättämään vanhan tallinsa, kun ylimääräinen ratsu ei sinne enää mahtunutkaan. Cosmo on vajaa 180 cm pitkä ja kevyen treenatun hintelä. Miehen pituus tulee lähinnä jaloista. Hänellä on syvänruskeat silmät ja tummat hiukset, jotka ovat päässeet kasvamaan jo hieman korvien alapuolelle. Cosmon jaloissa pyörii 3-vuotias venäjänvinttikoira Cirrus, joka kaihtaa vieraita, muttei jätä herkkuja ottamatta kenenkään kädestä.

Hevosten kanssa Cosmoa auttaa hänen sukulaispoikansa Samuel, 25, ja hänen tyttöystävänsä Elize de Rooms, 28. Samuel on kuin ilmetty kopio enostaan, vaikkakin jokseenkin pidempi ja hiuksensa hän leikkauttaa tasaisen säännöllisesti lyhyiksi. Elize on myös suhteellisen pitkä lähennellessään 175:ttä senttiä. Hiusten väri vaihtelee säännöllisen satunnaisesti milloin minkäkin väriseksi, lähinnä eri lilan ja pinkin sävyjen välillä. Elize ei niinkään perusta ratsastamisesta, mutta hoitaa hevoset huolella kuntoon ja pitää ne hyvässä kuosissa samalla, kun Samuel auttaa niiden liikuttamisessa.

Jottei koko talli jäisi tämän kolmikon käsiin, pyörii ratsuja liikuttamassa epäsäännöllisin väliajoin satunnaisia ratsastajia. Thierry Martens, 32, käy usein hyppäämässä pienempiä ratoja Cosmon treenien välissä. Hän on huomattavsti muita pidempi, lähemmäs 190-senttinen, mutta onneksi suurin osa tallin ratsuista ovatkin isokokoisempia. Vaaleanruskeat hiukset ja vihreät silmät eivät muuten jäisi pahemmin mieleen, mutta pitkänhuiskean miehen muistaa muuten.

Liesbeth Bekaert, 35, käy vastaavasti huolehtimassa, että hevoset liikkuvat puhtaasti koulukiemuroiden seassa. Liesbeth aloitti myös juorun siitä, että Thierryn ja Cosmon välillä tapahtuu enemmän kuin muut luulevat. Liesbeth on tallilaisista lyhyin, mutta kantaa 165-senttisen runkonsa kunnialla. Liesbeth huomioi kaikki tallilaiset yhtäläisesti ja onkin varmasti kaikkien suosikki.

Vaikkei Liesbeth ja Thierry ratsasta hevosia välttämättä kaikista aktiivisimmin, ovat he tallilla jatkuvasti apukäsinä tai muita häiriköimässä.