© Pölhö VRL-01436

Malibu Amadora

"Amado"

Puro sangue lusitano, tamma
s. 22.02.2013 Yhdysvallat, 18v 
Ruunivoikonkimo, 156cm

VH13-087-0006
omistaja Black Harvest Stables, Cosmo VRL-15108
ent. omistaja Zen, VRL-01436

kouluratsastus, historialliset lajit
baixa escola

Luonne

On mukavaa kiintyä hevosiin, mutta kasvattajan näkökulmasta se ei toimi että suvuissa pyörivät pienet piirit suosikkinimiä. Joten niin kamalaa ja vaikeaa kuin se olikin, laittoi Zen osan hevosista, eritoten siitostammoista, myyntiin. Samalla hengenvedolla huhuiltiin myös suvultaan kaksipolvisia spanish norman- tai lusitano-tammoja - epätodennäköisiä löytöjä, mutta mitäpä kysyvä häviää?

Kysyvä voi vain voittaa. Kun Ionic tarjosi kriteereihin kuin tilattuna sopivaa tammaa ei valintaa tarvinnut edes miettiä. Nyt olivat tähdet kohdillaan! Ensin jaloista saatiin pois säikky, turnajaisiin sopimaton Theia, ja nyt tilalle asteli suvullisesti täysi lottovoitto Amadora eli "Amado". Mikä juoni tässä oikein oli?

Kohtalon iva iski heti ensimmäisellä ratsastuskerralla kun puuskatuuli puhalsi hatun mukaansa. Niin kylmää kyytiä ei Iivari ollut aikoihin saanut - eikä yhtä kirvelevää, kirjaimellista pudotusta maanpinnalle.

Amado (ei, tästä ei tullut Doraa, ei sitä niin helpolla pääse) on mielenkiintoinen tapaus. Se on ystävällinen ja sosiaalinen mutta kuumuu myös helposti, säikkyy sitäkin nopeammin, ja säikkynä on vieläkin kuumempi. Ensin kimo nuokkuu hoitopaikalla huuli pitkällä, kunnes tallin katolla rapistelevat naakat käynnistävät tammassa todellisen fuusioreaktion. Sekunnissa torkkuva, vanhalta luuskalta näyttävä polle muuttuu jokaiseen suuntaan repeäväksi tuomionpäivän valkeaksi ratsuksi, kaviot iskevät kipinää ja silmät pyörivät päässä kuin lottonumerot. Vaikka Amado siis onkin mitä hellyyttävin tapaus, ei se ole ymmärrettävästi jokaisen mieleen käsitellä. Pienetkin asiat saavat vanhan rouvan tolaltaan, eikä se siitä noin vain sitten asetukaan.

Ratsuna Amado on reipas ja suhteellisen kuuliainen, vaikka tilaisuuksien tullen kyllä mieluusti vähän luistelisi oikeasta puurtamisesta ja kirmailisi omaan tahtiin minne sattuu. Kun tamman saa innostumaan on se varsin lennokas, joskus voi vauhtisokeuskin iskeä niin että jarruja saa vähän etsiä. Ikinä ne eivät kuitenkaan kokonaan hukkaannu - paitsi kun the void calls ja Amado ottaa jalat alleen. On aivan sama säikähtääkö se pihaan karauttavaa ratsukkoa vaiko ukkoseniskemää, kyyti tulee olemaan silti yhtä kylmää. Kaiken huipuksi Amadolla on tapana maustaa päättymättömiltä tuntuvat paniikkipakonsa ratsastajan tasapainoa koettelevilla äkkikäännöksillä, jolloin tukevaa bravante-satulaa osaa toden totta arvostaa.

Kun ihmisystävä pysyy rauhallisena eikä paniikinomaisesti jää riuhtomaan naru(i)sta Amadon ottaessa tuulta siipien alle, se ryhtyy hiljalleen luottamaan juuri tämän yhden ihmisen olemassaoloon. Kun ensimmäisellä säikkykerralla Amado juoksee maneesin ympäri kuusi kertaa, sadannella se jää ehkä jo kuuteen askeleeseen. Suhteen luominen tammaan on tuskastuttavan hidasta, sillä yksikin ikävä tapaus ohjien nyppäämisestä satulavyön nipistykseen vie alkavan luottamuksen takaisin lähtöpisteeseen. Kun joku saa Amadon rauhoiteltua ilman koikkaloikkia satulatelineen romahdettua, ansaitsee hän oikeutetusti muiden ihailevat katseet.

Maastoihin ei Amadolla yleensä kukaan yksin tahdo lähteä, ja seurassakin vain tutuille lähireiteille omalla tontilla. Puutarharatsuksikin voisi kutsua. Kotipaikalla järjestetyissä turnajaisissa ja tapahtumissa pakka voi vielä hyvällä tuurilla pysyä kasassa, mutta kukaan ei ole vielä tarjoutunut lähtemään Amadon kanssa vieraille paikoille esiintymään. Ihme ja kumma...

© Pölhö VRL-01436

© Pölhö VRL-01436

• tarhaa Novan ja Olympian kanssa
• karsinanaapurina Olympia
• ainakaan alkuun varmista, ettei jää ilman kaveria ulos tai sisälle

• perinteisen englantilaiset suitset säällä kuin säällä
• kaapista löytyy niin koulu- kuin yleissatula, oman maun mukaan käyttöön
• tekstiilivarusteet violetin eri sävyissä, nahkaiset mustia

VHRY 0 sijoitusta

Näyttelyt